London

We took an early bus from Torquay to London on Thursday, after spending two nights in the Riviera. I had blisters all over my feet (ugh) and was a little worried how the rest of the vacation was going to turn out. I was still walking, though, so that was good :D 

After a quick lunch we took the subway (or the tube, as the English call it) to Paddington, where we stayed at the Easyhotel. (a quick word about easyhotel: this was my first and last time there. You'd think that something like free wifi, TV, and cleaning the hotel room is included in the price, but it's not. They charge you extra for everything. Make sure to learn your facts before you book a hotel; I admit, we didn't do much research. Still, am I crazy to think this way?!)

Paddington is a great place to stay in. I've actually never stayed there before, Victoria has always been my go-to place. So here I have two places in London to warmly recommend: Paddington and Victoria. Both are full of hotels, amenities and within an easy and quick access to everywhere via buses and the subway. 

Torstaiaamuna otimme aikaisen bussin Torquaysta Lontooseen. Jalkani olivat täynnä rakkuloita (yäk) ja vähän huolin, miten loppuloma tulisi menemään. Mutta sentään kävelin, joten se oli hyvä :D 

Pikaisen lounaan jälkeen matkustimme metrolla Paddingtoniin, missä asustelimme Easyhotellissa. (pikainen sananen easyhotellista tähän väliin: oli muuten eka ja vika kerta siellä. Luulisi että ilmainen wifi, TV ja huoneen siivous kuuluisivat hintaan, mutta ei. Kaikesta veloitetaan ekstraa. Muista varmistaa tällaiset asiat hotellivarausta tehdessäsi. Myönnän, että tässä menimme vikaan. Silti, olenko väärässä tässä?! Typerää mielestäni)

Paddington on loistava paikka asua. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kertani siellä, yleensä olen asustellut Victorialla. Joten tässä on kaksi paikkaa mitä voin lämpimästi suositella Lontoossa: Paddington ja Victoria. Molemmat alueet ovat täynnä hotelleja, kauppoja, ravintoloita yms. ja molemmista pääsee helposti kaikkialle bussilla tai metrolla. 

It was great being in London without the pressure of seeing all the tourist sights. We'd already seen the most. There was still plenty to see, like the market in Portobello Road, Notting Hill. We stopped at the Hummingbird Bakery for some delicious cupcakes (carrot and red velvet) and enjoyed the beautiful day. From Notting Hill we headed to Westminster and walked by Thames. Our plan was to locate a certain café, that sold the most amazing chocolate cake... ten years ago. Needless to say, the café wasn't there anymore, but we did get to recreate a picture of us! :)

Oli ihanaa olla Lontoossa ilman mitään paineita turistinähtävyyksistä. Suurin osa kun on tullut jo nähtyä. Silti, Lontoossa on aina nähtävää, niin kuin esim. Portobello Roadin markkinat Notting Hillissä. Pysähdyttiin Hummingbird Bakerylla ostamaan herkulliset cupcaket (porkkana ja red velvet) ja nautimme kauniista päivästä. Notting Hillistä suuntasimme Westminsteriin ja kävelimme Thamesin varrella. Suunnitelmana oli löytää eräs kahvila, josta sai maailman parasta suklaakakkua... kymmenen vuotta sitten. Ei tarvinne mainita, että sitä kahvilaa ei enää ollut, mutta saimme sentään otettua erään valokuvan uudestaan! :)

London was as amazing as always. It would truly be awesome to actually live there. I enjoy the big city vibe, riding the subway, always having something to do and see... I know the novelty would eventually wear off, but still. I just love London, there's no way around it! 

We sat in pubs, met up with some friends, toured, shopped... really had a great trip. So if you ever have a chance, go there. Maybe I'll run into you :) because I'm planning on going back asap!

Lontoo oli yhtä mahtava kuin ennenkin. Olisi oikeasti niin ihanaa asua siellä. Rakastan sitä suurkaupungin fiilistä, metrolla matkustamista, sitä että aina on jotain tehtävää ja nähtävää... Tiedän, että se viehätys kuluisi jossain vaiheessa, mutta silti. Rakastan Lontoota, siitä ei päästä mihinkään!

Istuskelimme pubeissa, nähtiin kavereita, kierreltiin, shoppailtiin... meillä tosiaan oli hyvä reissu. Joten jos sinulla on mahdollisuus, käy Lontoossa. Ehkä törmäillään :) koska haluan takaisin mahdollisimman pian!

 

Torquay

Ten years ago I spent three weeks in the English Riviera, in a town called Torquay, with my friend Minna. Neither of us had been back there in all these years, so when we decided to travel to London, we knew we wanted to go to Torquay as well. And since it was the ten-year anniversary of our language course there, it seemed like a perfect time!

We spent the first night in London, and left for Torquay the very next morning by bus. It's a six-hour drive, and you can imagine our delight when the driver alerted the passengers of the fact that the lavatory is broken. We did get a chance to use a bathroom at a rest stop when they switched drivers, but still... Not being able to drink as much as I needed (and having to sit down for so long) resulted to a swollen ankle. 

But, eventually we arrived to Torquay. Minna and I grabbed our luggage and started walking toward downtown from the couch station (mistake there). --> blisters. 

We knew our way around, and after a quick look in the map to check our hotel location, we found it. 

Kymmenen vuotta sitten olin ystäväni Minnan kanssa kielikurssilla Englannin Rivieralla, Torquayssa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Torquayssa sittemmin, joten kun päätimme lähdöstä Lontooseen, oli selvää että myös Torquayssa olisi käytävä. Ja koska matkastamme oli juuri kulunut kymmenen vuotta, ajankohtakin oli täydellinen!

Ensimmäisen yön vietimme Lontoossa, ja heti seuraavana aamulla suuntasimme bussilla Torquayyn. Matka sinne kestää n. kuusi tuntia, ja olikin tosi kiva kuulla, että bussin vessa on rikki. Saatiin käydä eräällä levähdyspaikalla vessassa, kun bussin kuljettaja vaihtui, mutta silti... Kun istuu niin pitkään paikallaan (ja muutenkin) on hyvä pitää nesteytyksestä huolta, mutta tuossa tilanteessa ei ihan hirveitä määriä pystynyt juomaan. Nilkkahan siinä turposi kivasti. 

Mutta, lopulta pääsimme Torquayyn. Napattiin Minnan kanssa matkalaukkumme ja alettiin kävellä bussiasemalta keskustaan (virhe!). --> rakkuloita. :(

Tunsimme kaupungin ja osasimme suunnistaa siellä, ja nopean kartan katsastamisen jälkeen saimme selville hotellimme sijainnin ja pääsimme sinnekin perille. 

We were surprised by how familiar everything was. After all, it had been ten years, a decade, since the last time we were there. I think it's because we were so young back then, and it was our first time traveling without our parents, that we just absorbed everything. Every little thing. That summer had such a huge impact on us. I mean, we still remember the bus route from school to our host families'. It's bus no. 31. We hopped on and everything just came back as we rode to our old neighborhood. We got off at the right stop and walked to see where we lived. Nothing had changed. 

Afterwards we took the bus back and went to see our school. 

Yllätyimme siitä, miten tuttua kaikki oli. Viime kerrastahan oli tosiaan kulunut kymmenen vuotta. Ehkä se johtuu siitä, että olimme niin nuoria silloin, ja se oli molempien ensimmäinen kerta ulkomailla ilman vanhempiamme. Imimme kaiken, jokaisen pienenkin yksityiskohdan, muistiimme. Sillä kesällä oli todella suuri vaikutus meihin. Me muistimme vieläkin bussireitin koulusta kotiin. Bussi nro 31. Hyppäsimme kyytiin ja menimme katsomaan vanhoja kotikontuja. Jäimme oikealla pysäkillä pois ja käveltiin katsomaan taloja, joissa asuttiin. Mikään ei ollut muuttunut. 

Jälkeenpäin palasimme bussilla kaupunkiin ja menimme katsomaan koulua.

It was nice to see EF-students all around town! The school has changed its appearance in the last ten years, but it's still the same. <3

It was somehow reassuring to see everything again. It wasn't just some magical period in our lives ten years ago, and then forgotten. It's all still there. It was so wonderful to see the places I've missed so much. Torquay was even more beautiful than I remembered. The whole English Riviera was. 

Besides reminiscing we did something new, too. We went to see Agatha Christie's house (a separate post about that to follow). We walked around and relaxed. We watched people go on about their lives. We wondered why so many people had lace curtains.

Obviously, some things have changed over the last ten years, but not too many. Every once in a while, when I would see something I remembered from way back, I would get this funny feeling. It was like 2004 again, and I was fifteen. 

Jotenkin oli oudolla tavalla vakuuttavaa nähdä Torquay taas. Sain varmistuksen, ettei kymmenen vuoden takainen kesä ollut mikään maaginen, unenomainen ajanjakso elämässäni, joka sittemmin olisi unohtunut. Kaikki on ennallaan. Oli aivan ihanaa nähdä paikkoja, joita olen ikävöinyt niin paljon. Torquay, ja koko Englannin Riviera olivat kauniimpia kuin muistin. 

Muistelojen lisäksi teimme muutakin; kävimme mm. Agatha Christien taloa katsomassa (siitä tulossa erillinen postaus!). Kävelimme ympäriinsä ja rentouduimme. Seurailimme ihmisiä ja heidän elämäänsä. Mietittiin että miksi niin monilla oli pitsiverhot ikkunoissa. 

Tietenkin jotkut asiat ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa, mutta ei niin moni. Vähän väliä kun näin jotain minkä muistin aikojen takaa, tuli sellainen hassu tunne... Yhtäkkiä oli taas vuosi 2004 ja minä olin vasta viidentoista. 

Back in Business!

Hey y'all! :)

I just got back from England today, and am excited to share my trip with you! If you follow me on Instagram, you've already seen a lot, but I'm planning on writing a few detailed posts here. I had such an amazing time in the UK, and I wish I could have stayed longer. I do know that I will be going back at some point, though. I got back today around noon, and haven't slept much, so I'm pretty wiped. I'm still on vacation until the end of this week, so during that time I will try and sort out my pictures and other things and get back into blogging! Talk to you guys later, hope you'll have a great week!

Heippa kaikille!

Tulin tänään takaisin Englannista, enkä malta odottaa että pääsen jakamaan reissuni teidän kanssa! Jos seuraatte mua Instagramissa, niin olette nähnyt jo paljon kuvia, mutta suunnitteilla on kirjoittaa yksityiskohtaisia postauksia tänne. Reissuni Britanniassa oli aivan mahtava, ja mielelläni olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa. Tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa sinne palaan. Tulin takaisin siis tänään puoliltapäivin, enkä ole paljoa nukkunut, joten oon aika rättiväsynyt. Kesälomani kestää vielä tämän viikon, joten sen aikana pyrin saamaan valokuvat ja muut asiat järjestykseen, että voin sitten palata bloggaamisen ääreen! Palaillaan siis myöhemmin, hyvää viikkoa kaikille! 

Bon Voyage to me!

Hey guys! 

Two weeks of vacation behind, two more ahead. I am happy and relaxed. Only slightly stressed due to packing, because tomorrow it's LONDON, BABY! I am sooooo freakin' excited to go, and cannot wait to get there! I love London so much, and it has been a while since my last visit. Lately I've been so preoccupied with everything else I haven't even had time to think about this trip, and it's sort of just hitting me now. I've been slowly packing my stuff for the last few hours and I'm mostly done! :) Only a few more things that will have to wait until tomorrow morning. My flight is at 4.25pm, which is a nice change. I usually find myself flying at inhumane times.. Anyways, most likely I will not be blogging during my trip, but will surely share everything with ya afterwards! Don't forget to follow me on Instagram (@grasshopper89) for daily updates! 

Heippa vaan kaikille! 

Kaksi viikkoa lomaa takana, kaksi edessä. Täällä kirjoittelee onnellinen ja rentoutunut tyttönen. Ihan pikkuinen stressi päällä pakkaamisen takia; huomenna suuntana LONTOO! Olen niiiiiiin niiiiin innoissani menossa takaisin sinne pitkän ajan jälkeen! Viime aikoina olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt uhrata ajatustakaan Lontoolle, joten kaikki vähän niin kuin iski päin näköä tänään. Olen tässä viime tuntien aikana hitaasti pakkaillut ja melkein valmista on jo! :) Vain jotain pientä pakattavaa enää, tavaroita joita en voi pakata ennen huomisaamua. Lento lähtee huomenna klo 16.25, mikä on mukavaa vaihtelua. Yleensä olen lentänyt hyvin epäinhimillisinä aikoina.. No mutta, en usko että bloggailen reissun aikana, mutta todellakin tulen täällä jakamaan kaiken jälkeenpäin! Älkääkä unohtako seurata mua Instagramissa (@grasshopper89), jonne laittelen joka päivä kuvia!

I chopped my hair a few days ago! Lost maybe 30cm.. But I love it! What do you think? :)

About 100 Happy Days

On April I took part in the 100 Happy Days challenge and yesterday, on the 24th of July, my 100 days were full. 

The idea of the challenge is to pick your platform and post a picture of something that makes you happy every day for 100 days. It can be anything; food, friends, places, books, etc. If it makes you happy, post it and share it with everyone! I am happy to report that I succeeded in this and as far as I know I never skipped a day. I posted my pictures on Instagram (@grasshopper89) and also shared some of my thoughts here on my blog. You can find them under the tag 100 Happy Days. 

I'm proud of myself for doing this. It wasn't always easy, but I did it, and this certainly reminded me that no matter how awful my day was, there was always something good in it. This challenge made me look for those things. Some days were easier than others. But every day I was happy about something. Not all day every day, but every day. I encourage you all to take part in this, because I really feel it has made a positive difference in the way I see things. 

Huhtikuussa osallistuin 100 Happy Days -haasteeseen, ja eilen, 24. heinäkuuta, minun 100 päivääni tulivat täyteen.

Ideana on valita jokin sosiaalisen median sivusto, ja julkaista kyseisellä sivulla joka päivä kuva jostain, mikä tekee sinut onnelliseksi, ja jatkaa tätä 100 päivän ajan. Se voi olla mitä vain; ruokaa, ystäviä, paikkoja, kirjoja tms. Jos se tekee sinut onnelliseksi, postaa se ja jaa muiden kanssa! Olen erittäin iloinen voidessani kertoa, että onnistuin haasteessa ja ainakaan omien tietojen mukaan yksikään päivä ei jäänyt välistä. Julkaisin kuvani Instagramissa (@grasshopper89), ja jaoin myös joitakin ajatuksiani täällä blogissa. Kyseiset kirjoitukset löytyvät 100 Happy Days -tagin alta. 

Olen ylpeä itsestäni ja siitä että onnistuin. Se ei aina ollut helppoa, mutta tein sen, ja tämä tosiaan muistutti minua, että olipa päiväni kuinka huono tahansa, siinä oli aina jotain hyvääkin. Tämä haaste pakotti minut etsimään noita asioita. Jotkut päivät olivat helpompia kuin toiset. Mutta joka päivä olin onnellinen jostain. En koko päivää joka päivä, mutta joka päivä. Haastankin nyt teidät kaikki ottamaan osaa tähän, koska ainakin itsessäni näen erittäin positiivisen muutoksen. 

You can find more information HERE.

England Calling!

Ah! I am so happy and excited, you guys!

Today I booked a flight to London. 

In case you didn't know, I love London. 

I haven't visited London in six and a half years. My two-hour layover last December does not count. And being away from a place I love for over six years is just wrong. I am so happy to be going back, even if it is only for a week. London has a special place in my heart, and I can go back any number of times and still feel the first love. 

I'm going on this trip with Minna, who is one of my very best and closest friends. And this trip is going to be very special for us, because at the time we will be in England, it will be exactly ten years since the last time we were there together. In the summer of 2004 we spent three weeks in Torquay, South West England, and that journey was what sparked the desire to travel in us. We were just a couple of fifteen-year-olds on a language course, traveling without our parents for the first time. And our hearts were stolen by Torquay in the English Riviera and London. We have both been to London after that first time, but never in Torquay. That's a place where we should go together, and in just two months we will :) 

I will most definitely share my trip with y'all, and can't wait to go! I'm so happy to have something this great to look forward to. 

Have a happy rest of the weekend! <3

TBT: Our Group of Four

I was thinking about some of my closest friends the other day. Wondering what the heck happened to us. 

Life happened, I guess. 

There were four of us, and we were very close. We knew everything about each other and our girls' nights were legendary. Gosh, I miss those times! 

There was a point when we were all living in different cities, and then closer again. Now one of us is married and living pretty far away. Two of us live within 15 minutes from each other, and one an hour away. I'm still blessed that I get to call them my friends, but as a group we haven't been together in... almost 18 months. It's kinda sad, but like I said: life happened. 

What is friendship? Really? 

To me, it's when friends don't judge each other by their mistakes. When they listen to your problems and do their best to help. If they can't help, listening is enough. It's when they see each other, they can pick up from where they left off the last time. When there's no awkwardness. When they have fights, realizing it started because they care for each other. It's when one look is enough to tell them all they need to know. When their secrets become your secrets. It's group-chatting online. Laughing and crying at the same time. Hiding each other's phones so no one can do anything stupid. Making a complete fool out of yourself knowing that there's nothing that can make them not love you. 

It's the need to see each other after a long time, and the wanting to make that happen. 

When I see them, we continue from where we left off the last time. Sometimes I get a little anxious before seeing someone I haven't seen in a while, afraid that we will run out of things to talk about, afraid that time has erased our friendship. But that doesn't happen with real friends. I may not have a lot of people in my life that I get to call true, ultimate friends, but the ones I have, are not going anywhere, and I will always be there for them, too. 

I will always miss the times I had with this group, and who knows, maybe one day we will all be reunited and have one more fabulous girls' night.