London

We took an early bus from Torquay to London on Thursday, after spending two nights in the Riviera. I had blisters all over my feet (ugh) and was a little worried how the rest of the vacation was going to turn out. I was still walking, though, so that was good :D 

After a quick lunch we took the subway (or the tube, as the English call it) to Paddington, where we stayed at the Easyhotel. (a quick word about easyhotel: this was my first and last time there. You'd think that something like free wifi, TV, and cleaning the hotel room is included in the price, but it's not. They charge you extra for everything. Make sure to learn your facts before you book a hotel; I admit, we didn't do much research. Still, am I crazy to think this way?!)

Paddington is a great place to stay in. I've actually never stayed there before, Victoria has always been my go-to place. So here I have two places in London to warmly recommend: Paddington and Victoria. Both are full of hotels, amenities and within an easy and quick access to everywhere via buses and the subway. 

Torstaiaamuna otimme aikaisen bussin Torquaysta Lontooseen. Jalkani olivat täynnä rakkuloita (yäk) ja vähän huolin, miten loppuloma tulisi menemään. Mutta sentään kävelin, joten se oli hyvä :D 

Pikaisen lounaan jälkeen matkustimme metrolla Paddingtoniin, missä asustelimme Easyhotellissa. (pikainen sananen easyhotellista tähän väliin: oli muuten eka ja vika kerta siellä. Luulisi että ilmainen wifi, TV ja huoneen siivous kuuluisivat hintaan, mutta ei. Kaikesta veloitetaan ekstraa. Muista varmistaa tällaiset asiat hotellivarausta tehdessäsi. Myönnän, että tässä menimme vikaan. Silti, olenko väärässä tässä?! Typerää mielestäni)

Paddington on loistava paikka asua. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kertani siellä, yleensä olen asustellut Victorialla. Joten tässä on kaksi paikkaa mitä voin lämpimästi suositella Lontoossa: Paddington ja Victoria. Molemmat alueet ovat täynnä hotelleja, kauppoja, ravintoloita yms. ja molemmista pääsee helposti kaikkialle bussilla tai metrolla. 

It was great being in London without the pressure of seeing all the tourist sights. We'd already seen the most. There was still plenty to see, like the market in Portobello Road, Notting Hill. We stopped at the Hummingbird Bakery for some delicious cupcakes (carrot and red velvet) and enjoyed the beautiful day. From Notting Hill we headed to Westminster and walked by Thames. Our plan was to locate a certain café, that sold the most amazing chocolate cake... ten years ago. Needless to say, the café wasn't there anymore, but we did get to recreate a picture of us! :)

Oli ihanaa olla Lontoossa ilman mitään paineita turistinähtävyyksistä. Suurin osa kun on tullut jo nähtyä. Silti, Lontoossa on aina nähtävää, niin kuin esim. Portobello Roadin markkinat Notting Hillissä. Pysähdyttiin Hummingbird Bakerylla ostamaan herkulliset cupcaket (porkkana ja red velvet) ja nautimme kauniista päivästä. Notting Hillistä suuntasimme Westminsteriin ja kävelimme Thamesin varrella. Suunnitelmana oli löytää eräs kahvila, josta sai maailman parasta suklaakakkua... kymmenen vuotta sitten. Ei tarvinne mainita, että sitä kahvilaa ei enää ollut, mutta saimme sentään otettua erään valokuvan uudestaan! :)

London was as amazing as always. It would truly be awesome to actually live there. I enjoy the big city vibe, riding the subway, always having something to do and see... I know the novelty would eventually wear off, but still. I just love London, there's no way around it! 

We sat in pubs, met up with some friends, toured, shopped... really had a great trip. So if you ever have a chance, go there. Maybe I'll run into you :) because I'm planning on going back asap!

Lontoo oli yhtä mahtava kuin ennenkin. Olisi oikeasti niin ihanaa asua siellä. Rakastan sitä suurkaupungin fiilistä, metrolla matkustamista, sitä että aina on jotain tehtävää ja nähtävää... Tiedän, että se viehätys kuluisi jossain vaiheessa, mutta silti. Rakastan Lontoota, siitä ei päästä mihinkään!

Istuskelimme pubeissa, nähtiin kavereita, kierreltiin, shoppailtiin... meillä tosiaan oli hyvä reissu. Joten jos sinulla on mahdollisuus, käy Lontoossa. Ehkä törmäillään :) koska haluan takaisin mahdollisimman pian!

 

Torquay

Ten years ago I spent three weeks in the English Riviera, in a town called Torquay, with my friend Minna. Neither of us had been back there in all these years, so when we decided to travel to London, we knew we wanted to go to Torquay as well. And since it was the ten-year anniversary of our language course there, it seemed like a perfect time!

We spent the first night in London, and left for Torquay the very next morning by bus. It's a six-hour drive, and you can imagine our delight when the driver alerted the passengers of the fact that the lavatory is broken. We did get a chance to use a bathroom at a rest stop when they switched drivers, but still... Not being able to drink as much as I needed (and having to sit down for so long) resulted to a swollen ankle. 

But, eventually we arrived to Torquay. Minna and I grabbed our luggage and started walking toward downtown from the couch station (mistake there). --> blisters. 

We knew our way around, and after a quick look in the map to check our hotel location, we found it. 

Kymmenen vuotta sitten olin ystäväni Minnan kanssa kielikurssilla Englannin Rivieralla, Torquayssa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Torquayssa sittemmin, joten kun päätimme lähdöstä Lontooseen, oli selvää että myös Torquayssa olisi käytävä. Ja koska matkastamme oli juuri kulunut kymmenen vuotta, ajankohtakin oli täydellinen!

Ensimmäisen yön vietimme Lontoossa, ja heti seuraavana aamulla suuntasimme bussilla Torquayyn. Matka sinne kestää n. kuusi tuntia, ja olikin tosi kiva kuulla, että bussin vessa on rikki. Saatiin käydä eräällä levähdyspaikalla vessassa, kun bussin kuljettaja vaihtui, mutta silti... Kun istuu niin pitkään paikallaan (ja muutenkin) on hyvä pitää nesteytyksestä huolta, mutta tuossa tilanteessa ei ihan hirveitä määriä pystynyt juomaan. Nilkkahan siinä turposi kivasti. 

Mutta, lopulta pääsimme Torquayyn. Napattiin Minnan kanssa matkalaukkumme ja alettiin kävellä bussiasemalta keskustaan (virhe!). --> rakkuloita. :(

Tunsimme kaupungin ja osasimme suunnistaa siellä, ja nopean kartan katsastamisen jälkeen saimme selville hotellimme sijainnin ja pääsimme sinnekin perille. 

We were surprised by how familiar everything was. After all, it had been ten years, a decade, since the last time we were there. I think it's because we were so young back then, and it was our first time traveling without our parents, that we just absorbed everything. Every little thing. That summer had such a huge impact on us. I mean, we still remember the bus route from school to our host families'. It's bus no. 31. We hopped on and everything just came back as we rode to our old neighborhood. We got off at the right stop and walked to see where we lived. Nothing had changed. 

Afterwards we took the bus back and went to see our school. 

Yllätyimme siitä, miten tuttua kaikki oli. Viime kerrastahan oli tosiaan kulunut kymmenen vuotta. Ehkä se johtuu siitä, että olimme niin nuoria silloin, ja se oli molempien ensimmäinen kerta ulkomailla ilman vanhempiamme. Imimme kaiken, jokaisen pienenkin yksityiskohdan, muistiimme. Sillä kesällä oli todella suuri vaikutus meihin. Me muistimme vieläkin bussireitin koulusta kotiin. Bussi nro 31. Hyppäsimme kyytiin ja menimme katsomaan vanhoja kotikontuja. Jäimme oikealla pysäkillä pois ja käveltiin katsomaan taloja, joissa asuttiin. Mikään ei ollut muuttunut. 

Jälkeenpäin palasimme bussilla kaupunkiin ja menimme katsomaan koulua.

It was nice to see EF-students all around town! The school has changed its appearance in the last ten years, but it's still the same. <3

It was somehow reassuring to see everything again. It wasn't just some magical period in our lives ten years ago, and then forgotten. It's all still there. It was so wonderful to see the places I've missed so much. Torquay was even more beautiful than I remembered. The whole English Riviera was. 

Besides reminiscing we did something new, too. We went to see Agatha Christie's house (a separate post about that to follow). We walked around and relaxed. We watched people go on about their lives. We wondered why so many people had lace curtains.

Obviously, some things have changed over the last ten years, but not too many. Every once in a while, when I would see something I remembered from way back, I would get this funny feeling. It was like 2004 again, and I was fifteen. 

Jotenkin oli oudolla tavalla vakuuttavaa nähdä Torquay taas. Sain varmistuksen, ettei kymmenen vuoden takainen kesä ollut mikään maaginen, unenomainen ajanjakso elämässäni, joka sittemmin olisi unohtunut. Kaikki on ennallaan. Oli aivan ihanaa nähdä paikkoja, joita olen ikävöinyt niin paljon. Torquay, ja koko Englannin Riviera olivat kauniimpia kuin muistin. 

Muistelojen lisäksi teimme muutakin; kävimme mm. Agatha Christien taloa katsomassa (siitä tulossa erillinen postaus!). Kävelimme ympäriinsä ja rentouduimme. Seurailimme ihmisiä ja heidän elämäänsä. Mietittiin että miksi niin monilla oli pitsiverhot ikkunoissa. 

Tietenkin jotkut asiat ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa, mutta ei niin moni. Vähän väliä kun näin jotain minkä muistin aikojen takaa, tuli sellainen hassu tunne... Yhtäkkiä oli taas vuosi 2004 ja minä olin vasta viidentoista.