It's been a while since I've talked about my favorite subject: writing. Sometimes I feel like my blog is the only place where I can really talk about it; unfortunately I have failed so far in surrounding myself with other people who write. Some of my friends ask about it every once in a while, but I tend to stop myself from talking after a while. Otherwise I will not shut up. Ever.
The creative process is an interesting thing, and different for every person. What works for one writer, might not work for another, that's a given. Some like listening to music while they write, and speaking of that, make sure to check out this post by Kami McArthur. And listen to that playlist. Uh-mazing!
Some write and write and write, and then rewrite everything. Nothing is ever good enough.
Some let their friends read their work as soon as one chapter is ready, and some never show their work to anyone.
Most of us have a wide range of emotions and feelings when it comes to our work. I am loving, hating, liking, and resenting my writing. Sometimes all at once. It can be frustrating, but in the end, when I write something I don't want to erase, it's worth all of it.
Tästä onkin aikaa, kun olen viimeksi puhunut lempiaiheestani: kirjoittamisesta. Joskus tuntuu, että tämä blogi on ainoa paikka missä voin puhua siitä; valitettavasti olen epäonnistunut haalimaan ympärilleni ihmisiä, jotka myös kirjoittavat. Jotkut ystävistäni kysyvät aiheesta silloin tällöin, mutta yleensä estän itseäni puhumasta liikaa. Muuten suutani ei saisi tukkoon. Ikinä.
Luomisen prosessi on mielenkiintoinen asia, ja erilainen jokaisella. On selvää, että yhden kirjailijan keinot eivät välttämättä toimi toisella. Jotkut haluavat kuunnella musiikkia kirjoittaessaan, ja kun nyt siitä puhutaan, niin lukaiskaapa tämä postaus, jonka on kirjoittanut Kami McArthur. Ja kuunnelkaa se soittolista. Aivan mahtava!
Jotkut kirjoittavat ja kirjoittavat, ja sitten kirjoittavat saman uudestaan. Mikään ei ikinä riitä.
Jotkut antavat ystäviensä lukea tekeleitään heti, kun yksi kappale on valmis, toiset taas eivät koskaan näytä töitään muille.
Useimmat meistä kokevat laajan skaalan tunteita kirjoittamisesta. Minä rakastan, vihaan, pidän ja halveksun omia raapustuksiani. Joskus tunnen tätä kaikkea samaan aikaan. Se voi olla hyvin turhauttavaa, mutta loppujen lopuksi, kun saan aikaiseksi jotain, mitä en halua pyyhkiä, se on kaiken arvoista.
