Fall Inspiration + Vlogging?!

Fall is the perfect time for something new. Anything new. I love fall. I love the promise of new beginnings. It's a clean table, a fresh start. What's not to love?

I've got one more week until I start school, and start a new chapter in my life. (I'm sorry if I've been talking about this too much! Can't help it, I'm psyched!) I'm looking forward to doing some more shopping for school; obviously I still need my school books, more note books and what not. But I'm also looking forward to shopping some new clothes, and maybe doing something new to my hair... I recently cut my hair, and haven't regretted it, BUT, I'm not a fan of my current blonde hair color. In case you're not aware: I am always in the middle of a hair crisis. 

Anyways, I'm wanting to go back to dark hair, because I really feel more like me with dark hair. I just don't know if I'm up to hearing all the complaints about it; my parents just loooooove my blonde hair. Way too much, if you ask me. Not that they are in control of my hair, but I just hate hearing about it, you know? 

Before going back to dark, I decided to spice things up a bit, and do what I've been wanting to do for years. Go PINK!

Not all the way, but yeah... I can't wait. Will keep you guys updated!

Syksy on täydellistä aikaa kaikelle uudelle. Rakastan syksyä. Rakastan lupausta uusista aluista. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, mikä sen parempaa?

Aloitan koulun viikon päästä, uuden kappaleen elämässäni. (Anteeksi, jos tästä on tullu lätistyä vähän liikaa! En voi sille mitään, olen vain niin innoissani!) Odotan pääseväni shoppailemaan lisää koulutarvikkeita; tietysti tarvitsen koulukirjat ja lisää vihkoja sun muuta. Mutta odotan myös pääseväni shoppailemaan vähän uusia vaatteita ja ehkä teen tukallenikin jotain uutta... Hiljattain leikkautin hiukseni, enkä ole sitä katunut, MUTTA en ole tyytyväinen nykyiseen vaaleaan hiusväriini. Jos ette tiedä, niin minulla on jatkuva tukkakriisi päällä. 

No mutta kuitenkin, haluaisin palata tummaan tukkaan, koska tunnen sen enemmän osana itseäni. En vain millään jaksaisi kuulla valituksia siitä; vanhempani kun rakastavat vaaleaa tukkaani. Ihan liikaa, jos minulta kysytään. Ei sillä, että he kontrolloisivat tukkaani, mutta ei niitä kommentteja jaksa koko aikaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Ennen kuin palaan tummaan, päätin vähän sekoittaa pakkaa ja tehdä jotain, mistä olen haaveillut jo vuosia. Pinkki tukka!

Ei kokonaan, mutta kuitenkin... en malta odottaa! Pidän teiät ajantasalla!

Don't think I'll end this blog without addressing the other thing mentioned in the title! So.. vlogging. Tried it, failed at it. Ready to give it another shot. And I guess I'm just wondering if you guys would be interested in seeing random vids here? Both in Finnish and in English. I haven't filmed anything yet, and I'm not making any promises that I ever will, but I would just like to know what you guys think of the idea. Let me know! :)

Älkää luulko, että lopetan mainitsematta toista otsikossa esiintyvää asiaa! Joten... vloggaaminen. Kokeiltu. Epäonnistuttu. Valmis kokeilemaan uudestaan. Ja mietin tässä, että olisittekohan te kiinnostuneita näkemään randomeja videoita täällä? Sekä suomeksi että englanniksi. En ole kuvannut vielä mitään, enkä lupaa mitään, mutta olisi kiva tietää mitä mieltä olette tästä ideasta. Antakaahan kuulua! :)

My Friday

Happy Friday, everyone! :) 

I hope you've had/will have (depending on where you are) a good start to the weekend. I certainly did. I got to spend time with my family and I finally got some school supplies! I basically had to start all over with everything, because it has been so long since the last time I studied... I think it's been almost three years. Feels a lot longer, though. I am excited to go back and start a completely different field of studies, and I'm pumped about the fact that majority of my studies will be in English. I also have a very international group of other students waiting! Yay! Nine days to go :)

Hyvää perjantaita kaikille! :)

Toivottavasti teidänkin viikonloppu on lähtenyt hyvin käyntiin. Itse sain viettää perjantaita perheeni kanssa ja vihdoin pääsin myös shoppailemaan koulutarvikkeita! Piti aloittaa ihan pohjalta kun viime kerrasta on aikaa.. melkein kolme vuotta on kulunut jo siitä, kun jätin koulunpenkin. Tuntuu kyllä pidemmältä ajalta. Olen innoissani aloittamassa nyt ihan uudessa koulussa ja uudella alalla, ja vielä enemmän innoissani siitä, että suurin osa opinnoistani suoritetaan englanniksi. Koulussa odottaa myös mukavan kansainvälinen oppilaskunta. Jes! Yhdeksän päivää enää :)

Staples, you rock<3

End of Summer

I'm sitting on my couch, eating Finnish strawberries. They are probably the last ones of this summer. Year after year I find this moment very bittersweet. The strawberries are so delicious, but fall is inevitably on its way, and I know I won't be eating these for another year. I have probably raved about Finnish strawberries before, but in case you've forgotten: they're the best in the world. Because the summers are so full of light and it doesn't get dark at all, the ground/soil keeps producing sugar even at night, and that makes the strawberries extra sweet and full of flavor. 

It somehow marks the end of summer here, when you can't find strawberries anymore. I was surprised to find these. 

Despite of missing summer already, when it hasn't even completely ended, I am really looking forward to the fall. I'm starting school on September 1st and I'll be moving to a new apartment on October 1st. A lot of new things happening here! This Friday I will be going shopping for school supplies; I've always loved doing that, ever since I was a little girl. That was my favorite thing to do before going back to school. Can't wait!

Istuskelen tässä sohvallani ja syön suomalaisia mansikoita. Varmaan tämän kesän viimeiset. Vuosi vuodelta tämä hetki tuntuu aina katkeransuloiselta. Mansikat ovat niin herkullisia, mutta syksy on väistämättä tulossa, ja tiedän, etten saa mansikoita taas vuoteen. Olen varmasti ylistänyt suomalaisia mansikoita täällä ennenkin (ja te suomalaiset lukijani kyllä tiedätte, että ne ovat ylistämisen arvoisia), mutta jos olette unohtaneet: ne ovat maailman parhaita. Jotenkin se merkkaa kesän lopun, kun mansikoita ei enää löydä kaupoista. Yllätyinkin kun löysin nämä. 

Vaikka ikävöin jo kesää, eikä se ole edes kunnolla päättynyt, myös todella odotan syksyä. Aloitan koulun syyskuun ensimmäisenä päivänä ja muutan uuteen asuntoon lokakuun ensimmäisenä. Paljon uusia juttuja! Nyt perjantaina lähden ostelemaan koulutarvikkeita; olen aina rakastanut sitä, pikkutytöstä lähtien. Se oli lempiasiani aina ennen kouluun paluuta. En jaksaisi odottaa! 

My future apartment will undergo a total renovation before I move in. Can't wait to show you guys the after-photos!

Tuleva asuntoni remontoidaan täysin ennen muuttoani. En malta odottaa, että saan näyttää teille jälkeen-kuvat!

The Creative Process

It's been a while since I've talked about my favorite subject: writing. Sometimes I feel like my blog is the only place where I can really talk about it; unfortunately I have failed so far in surrounding myself with other people who write. Some of my friends ask about it every once in a while, but I tend to stop myself from talking after a while. Otherwise I will not shut up. Ever. 

The creative process is an interesting thing, and different for every person. What works for one writer, might not work for another, that's a given. Some like listening to music while they write, and speaking of that, make sure to check out this post by Kami McArthur. And listen to that playlist. Uh-mazing! 

Some write and write and write, and then rewrite everything. Nothing is ever good enough.

Some let their friends read their work as soon as one chapter is ready, and some never show their work to anyone. 

Most of us have a wide range of emotions and feelings when it comes to our work. I am loving, hating, liking, and resenting my writing. Sometimes all at once. It can be frustrating, but in the end, when I write something I don't want to erase, it's worth all of it. 

Tästä onkin aikaa, kun olen viimeksi puhunut lempiaiheestani: kirjoittamisesta. Joskus tuntuu, että tämä blogi on ainoa paikka missä voin puhua siitä; valitettavasti olen epäonnistunut haalimaan ympärilleni ihmisiä, jotka myös kirjoittavat. Jotkut ystävistäni kysyvät aiheesta silloin tällöin, mutta yleensä estän itseäni puhumasta liikaa. Muuten suutani ei saisi tukkoon. Ikinä. 

Luomisen prosessi on mielenkiintoinen asia, ja erilainen jokaisella. On selvää, että yhden kirjailijan keinot eivät välttämättä toimi toisella. Jotkut haluavat kuunnella musiikkia kirjoittaessaan, ja kun nyt siitä puhutaan, niin lukaiskaapa tämä postaus, jonka on kirjoittanut Kami McArthur. Ja kuunnelkaa se soittolista. Aivan mahtava!

Jotkut kirjoittavat ja kirjoittavat, ja sitten kirjoittavat saman uudestaan. Mikään ei ikinä riitä. 

Jotkut antavat ystäviensä lukea tekeleitään heti, kun yksi kappale on valmis, toiset taas eivät koskaan näytä töitään muille. 

Useimmat meistä kokevat laajan skaalan tunteita kirjoittamisesta. Minä rakastan, vihaan, pidän ja halveksun omia raapustuksiani. Joskus tunnen tätä kaikkea samaan aikaan. Se voi olla hyvin turhauttavaa, mutta loppujen lopuksi, kun saan aikaiseksi jotain, mitä en halua pyyhkiä, se on kaiken arvoista. 

London

We took an early bus from Torquay to London on Thursday, after spending two nights in the Riviera. I had blisters all over my feet (ugh) and was a little worried how the rest of the vacation was going to turn out. I was still walking, though, so that was good :D 

After a quick lunch we took the subway (or the tube, as the English call it) to Paddington, where we stayed at the Easyhotel. (a quick word about easyhotel: this was my first and last time there. You'd think that something like free wifi, TV, and cleaning the hotel room is included in the price, but it's not. They charge you extra for everything. Make sure to learn your facts before you book a hotel; I admit, we didn't do much research. Still, am I crazy to think this way?!)

Paddington is a great place to stay in. I've actually never stayed there before, Victoria has always been my go-to place. So here I have two places in London to warmly recommend: Paddington and Victoria. Both are full of hotels, amenities and within an easy and quick access to everywhere via buses and the subway. 

Torstaiaamuna otimme aikaisen bussin Torquaysta Lontooseen. Jalkani olivat täynnä rakkuloita (yäk) ja vähän huolin, miten loppuloma tulisi menemään. Mutta sentään kävelin, joten se oli hyvä :D 

Pikaisen lounaan jälkeen matkustimme metrolla Paddingtoniin, missä asustelimme Easyhotellissa. (pikainen sananen easyhotellista tähän väliin: oli muuten eka ja vika kerta siellä. Luulisi että ilmainen wifi, TV ja huoneen siivous kuuluisivat hintaan, mutta ei. Kaikesta veloitetaan ekstraa. Muista varmistaa tällaiset asiat hotellivarausta tehdessäsi. Myönnän, että tässä menimme vikaan. Silti, olenko väärässä tässä?! Typerää mielestäni)

Paddington on loistava paikka asua. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kertani siellä, yleensä olen asustellut Victorialla. Joten tässä on kaksi paikkaa mitä voin lämpimästi suositella Lontoossa: Paddington ja Victoria. Molemmat alueet ovat täynnä hotelleja, kauppoja, ravintoloita yms. ja molemmista pääsee helposti kaikkialle bussilla tai metrolla. 

It was great being in London without the pressure of seeing all the tourist sights. We'd already seen the most. There was still plenty to see, like the market in Portobello Road, Notting Hill. We stopped at the Hummingbird Bakery for some delicious cupcakes (carrot and red velvet) and enjoyed the beautiful day. From Notting Hill we headed to Westminster and walked by Thames. Our plan was to locate a certain café, that sold the most amazing chocolate cake... ten years ago. Needless to say, the café wasn't there anymore, but we did get to recreate a picture of us! :)

Oli ihanaa olla Lontoossa ilman mitään paineita turistinähtävyyksistä. Suurin osa kun on tullut jo nähtyä. Silti, Lontoossa on aina nähtävää, niin kuin esim. Portobello Roadin markkinat Notting Hillissä. Pysähdyttiin Hummingbird Bakerylla ostamaan herkulliset cupcaket (porkkana ja red velvet) ja nautimme kauniista päivästä. Notting Hillistä suuntasimme Westminsteriin ja kävelimme Thamesin varrella. Suunnitelmana oli löytää eräs kahvila, josta sai maailman parasta suklaakakkua... kymmenen vuotta sitten. Ei tarvinne mainita, että sitä kahvilaa ei enää ollut, mutta saimme sentään otettua erään valokuvan uudestaan! :)

London was as amazing as always. It would truly be awesome to actually live there. I enjoy the big city vibe, riding the subway, always having something to do and see... I know the novelty would eventually wear off, but still. I just love London, there's no way around it! 

We sat in pubs, met up with some friends, toured, shopped... really had a great trip. So if you ever have a chance, go there. Maybe I'll run into you :) because I'm planning on going back asap!

Lontoo oli yhtä mahtava kuin ennenkin. Olisi oikeasti niin ihanaa asua siellä. Rakastan sitä suurkaupungin fiilistä, metrolla matkustamista, sitä että aina on jotain tehtävää ja nähtävää... Tiedän, että se viehätys kuluisi jossain vaiheessa, mutta silti. Rakastan Lontoota, siitä ei päästä mihinkään!

Istuskelimme pubeissa, nähtiin kavereita, kierreltiin, shoppailtiin... meillä tosiaan oli hyvä reissu. Joten jos sinulla on mahdollisuus, käy Lontoossa. Ehkä törmäillään :) koska haluan takaisin mahdollisimman pian!

 

Greenway: Agatha Christie's House

Unfortunately this picture isn't mine, I fished it from Google. When we went to see the house, it was under construction on the outside, and we couldn't see any of it. We were able to see the inside of the house, though; all the tours were arranged as usual. 

During our short visit in the English Riviera Minna and I wanted to go to Greenway to see Agatha Christie's house. It's a short way from Torquay, and it's really easy to get there. You can actually take a ferry, a steam train, your own car or a Vintage Bus. We settled on the latter, and it was so cute! I've heard some tourists make the mistake of riding a coach bus, when the thing is that coach buses don't fit in the roads close to the house, and the people on board are forced to walk the rest of the way. The vintage bus takes you right to the entrance. 

The ride was spectacularly beautiful. It was straight from the British detective shows, if you've ever watched any... At one point we saw the steam train. Sitting on a vintage bus, seeing a steam train right next to us, in those amazing sceneries, it felt like we had traveled back in time. 

Lyhyen Englannin Rivieran vierailun aikana haluttiin Minnan kanssa matkustaa Greenwayhyn katsomaan Agatha Christien taloa. Sinne on lyhyt matka Torquaysta ja sinne pääsee helposti. Valittavanasi on lautta, vanhanaikainen höyryjuna, oma auto tai vintage bussi. Me päädyimme viimeisimpään, ja se oli niin suloinen! Kuulin, että jotkut turistit tekevät sen virheen, että menevät talolle isolla tilausbussilla, mutta ne eivät mahdu ajamaan lähelle taloa, ja matkustajat joutuvat kävelemään lopun matkaan. Vintage bussi vie vierailijat suoraan sisäänkäynnille.

Matka Greenwayhyn oli henkeäsalpaavan kaunis. Näkymät olivat suoraan brittiläisistä dekkarisarjoista, jos olette koskaan sattuneet katsomaan.. Jossain vaiheessa näimme edellämainitun höyryjunankin. Siinä kun istuimme vintage bussin kyydissä, höyryjuna edeten vierellämme, ja niin upeissa maisemissa, tuntui kuin olisimme matkanneet ajassa taaksepäin.

When we entered the house we were handed booklets with information about every room. The house was big and gorgeous, and wanting to be a writer myself, it was exciting and thrilling to visit the house of one the great ones. There are 4000-5000 books in the house (I don't remember the actual number), and we were told that every year or every two years ( the lady couldn't remember exactly) all the books are cleaned page by page. Every single page of every single book is dusted. Pretty impressive, I'd say. 

The grounds were as impressive as the house. If I lived there, I would probably write a ton of books, as well. 

Kun pääsimme taloon sisälle, meille annettiin kirjaset, joissa oli tietoa joka huoneesta. Talo oli iso ja ihana, ja oli jännittävää vierailla mahtavan kirjailijan talossa; haluanhan itsekin tulla kirjailijaksi. Talossa on 4000-5000 kirjaa (en muista tarkkaa määrää), ja joka vuosi tai joka toinen (opas ei muistanut tarkalleen) nuo kirjat putsataan sivu sivulta. Joka ainoa sivu joka ainoasta kirjasta putsataan pölystä. Melkoisen vaikuttavaa.

Talon ympäristö ja piha-alue olivat yhtä vaikuttavia kuin talo itsekin. Jos asuisin siellä, kirjoittaisin varmaan itsekin kasoittain kirjoja.

A painting of Agatha when she was four years old.

Greenway is most definitely worth a visit, if you happen to be in the area. I don't know why we didn't go there ten years ago. I am glad we went now. Did you know that they've filmed Hercule Poirot at Greenway? :)

Greenway on ehdottomasti vierailun arvoinen, joten jos satut olemaan lähistöllä poikkea ihmeessä. En tiedä, miksemme menneet kymmenen vuotta sitten. Hyvä, että nyt menimme. Tiesittekö muuten, että Hercule Poirotia on filmattu Greenwayssa? :)

Sorry for the not best quality of the pictures. I only used my iPhone camera during the trip!

Torquay

Ten years ago I spent three weeks in the English Riviera, in a town called Torquay, with my friend Minna. Neither of us had been back there in all these years, so when we decided to travel to London, we knew we wanted to go to Torquay as well. And since it was the ten-year anniversary of our language course there, it seemed like a perfect time!

We spent the first night in London, and left for Torquay the very next morning by bus. It's a six-hour drive, and you can imagine our delight when the driver alerted the passengers of the fact that the lavatory is broken. We did get a chance to use a bathroom at a rest stop when they switched drivers, but still... Not being able to drink as much as I needed (and having to sit down for so long) resulted to a swollen ankle. 

But, eventually we arrived to Torquay. Minna and I grabbed our luggage and started walking toward downtown from the couch station (mistake there). --> blisters. 

We knew our way around, and after a quick look in the map to check our hotel location, we found it. 

Kymmenen vuotta sitten olin ystäväni Minnan kanssa kielikurssilla Englannin Rivieralla, Torquayssa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Torquayssa sittemmin, joten kun päätimme lähdöstä Lontooseen, oli selvää että myös Torquayssa olisi käytävä. Ja koska matkastamme oli juuri kulunut kymmenen vuotta, ajankohtakin oli täydellinen!

Ensimmäisen yön vietimme Lontoossa, ja heti seuraavana aamulla suuntasimme bussilla Torquayyn. Matka sinne kestää n. kuusi tuntia, ja olikin tosi kiva kuulla, että bussin vessa on rikki. Saatiin käydä eräällä levähdyspaikalla vessassa, kun bussin kuljettaja vaihtui, mutta silti... Kun istuu niin pitkään paikallaan (ja muutenkin) on hyvä pitää nesteytyksestä huolta, mutta tuossa tilanteessa ei ihan hirveitä määriä pystynyt juomaan. Nilkkahan siinä turposi kivasti. 

Mutta, lopulta pääsimme Torquayyn. Napattiin Minnan kanssa matkalaukkumme ja alettiin kävellä bussiasemalta keskustaan (virhe!). --> rakkuloita. :(

Tunsimme kaupungin ja osasimme suunnistaa siellä, ja nopean kartan katsastamisen jälkeen saimme selville hotellimme sijainnin ja pääsimme sinnekin perille. 

We were surprised by how familiar everything was. After all, it had been ten years, a decade, since the last time we were there. I think it's because we were so young back then, and it was our first time traveling without our parents, that we just absorbed everything. Every little thing. That summer had such a huge impact on us. I mean, we still remember the bus route from school to our host families'. It's bus no. 31. We hopped on and everything just came back as we rode to our old neighborhood. We got off at the right stop and walked to see where we lived. Nothing had changed. 

Afterwards we took the bus back and went to see our school. 

Yllätyimme siitä, miten tuttua kaikki oli. Viime kerrastahan oli tosiaan kulunut kymmenen vuotta. Ehkä se johtuu siitä, että olimme niin nuoria silloin, ja se oli molempien ensimmäinen kerta ulkomailla ilman vanhempiamme. Imimme kaiken, jokaisen pienenkin yksityiskohdan, muistiimme. Sillä kesällä oli todella suuri vaikutus meihin. Me muistimme vieläkin bussireitin koulusta kotiin. Bussi nro 31. Hyppäsimme kyytiin ja menimme katsomaan vanhoja kotikontuja. Jäimme oikealla pysäkillä pois ja käveltiin katsomaan taloja, joissa asuttiin. Mikään ei ollut muuttunut. 

Jälkeenpäin palasimme bussilla kaupunkiin ja menimme katsomaan koulua.

It was nice to see EF-students all around town! The school has changed its appearance in the last ten years, but it's still the same. <3

It was somehow reassuring to see everything again. It wasn't just some magical period in our lives ten years ago, and then forgotten. It's all still there. It was so wonderful to see the places I've missed so much. Torquay was even more beautiful than I remembered. The whole English Riviera was. 

Besides reminiscing we did something new, too. We went to see Agatha Christie's house (a separate post about that to follow). We walked around and relaxed. We watched people go on about their lives. We wondered why so many people had lace curtains.

Obviously, some things have changed over the last ten years, but not too many. Every once in a while, when I would see something I remembered from way back, I would get this funny feeling. It was like 2004 again, and I was fifteen. 

Jotenkin oli oudolla tavalla vakuuttavaa nähdä Torquay taas. Sain varmistuksen, ettei kymmenen vuoden takainen kesä ollut mikään maaginen, unenomainen ajanjakso elämässäni, joka sittemmin olisi unohtunut. Kaikki on ennallaan. Oli aivan ihanaa nähdä paikkoja, joita olen ikävöinyt niin paljon. Torquay, ja koko Englannin Riviera olivat kauniimpia kuin muistin. 

Muistelojen lisäksi teimme muutakin; kävimme mm. Agatha Christien taloa katsomassa (siitä tulossa erillinen postaus!). Kävelimme ympäriinsä ja rentouduimme. Seurailimme ihmisiä ja heidän elämäänsä. Mietittiin että miksi niin monilla oli pitsiverhot ikkunoissa. 

Tietenkin jotkut asiat ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa, mutta ei niin moni. Vähän väliä kun näin jotain minkä muistin aikojen takaa, tuli sellainen hassu tunne... Yhtäkkiä oli taas vuosi 2004 ja minä olin vasta viidentoista.